Viime vuonna ollaan muuten oltu melko terveenä mutta syksyllä todettiin lievä nivelrikko vasemmassa etutassussa. Tällä hetkellä sitä hoidetaan lisäravinteen avulla. Mikäli alkaa tulevaisuudessa enenmmän vaivaan niin tullaan leikkaan. On kuulemma siisti leikkaus koska niveleen on muodostuut rustostumaa joka vain siivottaisiin pois.

Elokuussa kävimme BH-luonnetestissä johon mamma oli todella tyytyväinen. mikään muu ei pelottanut paitsi ne hirmuiset aaveet jotka tuli kohti. Ne oli todella pelottavia.

Syksyllä meillä alkoi torstaisin koirariehunta. Eli joka torstai on treffit mun kavereiden kanssa. Meitä on ollut 3 - 7 koiraa juoksetelemassa. Se on mukavaa seurailla kavereiden kirmaamista. kerran suutuin Hannulle (irlanninsusikoira) ku mamma rapsutteli sitä. Mut sain kyl nuhteita käytöksestäni :(. Mut yleensä me juoksennellaan siellä vapaina. Pennut tykkää ottaa mua korvista kiinni, mut  muuten ne jättää mut rauhaan. Saan seurata hieman etäämmällä.

Ja autoilut on edelleen ihanaa. Ollis niin kiva lähtee vielä lenkinkin jälkeen hieman ajeleen mut mamma ei yleensä jaksa :P.

Muuten meil on mamman kans mennyt rattoisasti. Josko se sais laitettuu niitä kuviakin välillä tänne :)

Paljon on aika vierähtänyt sitten viime kerrasta... Täytyy potkia mammaa hieman ahkerammin kirjoitteleen :)

Paljon on uusia koirakavereita tullut joista laitan vielä kuvia tuleen. Olen saanut sekä Isoja että pieniä kavereita. Viime kesän nautimme uimisesta ja synttäritkin tuli juhlittua nakkikakun kerran ( mamma oli kyl reisus silloin, joten hoitopaikassa joutuivat kakun tarjoileen).

Syksy meni jo vähän liiankin märissä oltavissa, mutta onneks sitten saatiin lunta. Ja sitä on niin ihanan paljon ettei voi vain kävellä kasojen ohi vaan siitä pitää nauttia . Piehtarointi ja sukeltaminen on ne ihanimmat asiat  :)

Mut oikein antoisaa uutta vuotta. Päivittelen kuvilla vielä myöhemmin :)

Mammalla on tapana tehdä sudokuja sängyssä ja tossa aikaisemmin tutkailin lehtee. En tiedä mitä sille pitäis tehdä mutta revin pari sivuu irti. Saan sitten harjoitella niillä sivuilla. Sunnuntai aamuna kun mamma tuli töistä ja se valtasi sohvan. No ajattelin et kattelen sitä lehteä taas. Mamma ei reakoinut kun kiipesin sängylle mutta lehdestä lähti pieniä rapina ja kuulin et mamma lähti tuleen makkaria kohti. Piilotin lehden kuononi alle ja leikin nukkuvaa. Kuulin et se tuli huoneeseen mutta en liikahtanutkaan vaan pidin pääni tyynyllä. Tosi pitkään onnistuin siinä kunnes mamma tökkäsi takamukseen ja ilmoitti että lehden kulma paistaa leuan alta. Mut se siis luuli että mä nukun :).

Nyt täytyy harjoitella kuinka saan koko lehden kuonon alle piiloon niin sitten onnistun huijauksessa.

Viikon verran siellä olimme ja koko ajan oli seuraa. Kahteen  mökkiin väkemme oli jaettu. Aamusin heti herättyä kävelimme toiselle mökille aamupalalle. Päivistä riippuen välillä olimme mamman kanssa lenkillä tai Pekan kanssa lenkillä. Pekka piti minulle seuraa aina jos mamma oli jossain. Pääsin myös mukaan kun koko porukka lähti pulkka mäkeen. Aika hurjaa menoa.

Takasin ajelimme mamman kanssa kahdestaan ja näimme myös poroja. Mutta kyllä oli ihana viikko ku sai nauttia lumesta ja seurasta koko ajani.

Alla kuva kun yhtenä päivänä mamman kanssa olimme kahdestaan lenkillä. Kyllä uni maistui niitten ylämäkien jälkeen mitä kuljimme.

Pieni taidon näyte kuinka lumesta nautitaan.

Piehtaroinnin loppu tulos.

Suostuin hetken istuun paikallani. Ihanan möyrimisen jälkeen pieni mörkökuva.

Elikkä mielenkiinnolla katsastetaan...

Kuva on otettu viime jouluaattona Saariselällä. Kesken kelkka reissumme Jannelta hajosi kelkka. Vetohihna meni poikki. Mutta reippaana kaverina oppaamme vaihtoi sen keskellä metsää meidän mennessä lumisotaa.

Mut tänään kävimme sitten lekurissa. Lääkri oli todella mukava. Vähän nolotti olla siinä tutkimuspöydällä. Ja sit ne ajoi mun jalasta karvaa ja vei multa verta. tutkinnan jälkeen ne laittoi mulle kuonokopan (en kyllä ymmärrä miksi) ja vei mut pois mamman luota. Toisessa huoneessa ne taas laittoi mut pöydälle ja kyljelle. Sitten ne juotti mulle jotain valkoista ja laittoi uudestaan kyljelle.

Selvennys: Pablolta otettiin röntgen kuvat. Normaalit kylki kuvat ja varjoaineen kanssa.

No hetki siinä vielä odotettiin kun mentiin uudestaan huoneeseen. Mulla on kuulemma lievä ruokatorven laajentuma mikä aiheuttaa että vesi ei mene perille asti. Mutta laajentuma on niin lievä ettei sille tarvi mitään ihmeitä tehdä. Suositeltavaa on että ruokakuppini nostetaan ylemmäksi. Mutta ei kuitenkaan tarkoita että saisin alkaa pöydältä syödä. Kynteni leikattiin myös samalla.

Paljon sain kehuja siitä kuinka kiltisti annoin tutkia ja kuvata ilman minkäälaista lääkitystä. Olin kuulemma todella yhteistyökykyinen iso koira. Ja muuten terve.

Äippä unohti leikata nurmikon kun olimme aina menossa uusia metsiä tutkimaan.

Löysimme yhdellä tutkimusmatkalla uuden sorakuopan missä saa kirmailla.

Tossa on mun kakku.

Saanko jo syödä sen ?

Onneksi ei ollut kuin tää kuva enään sitten sain syödä Nakkikakun.

Tässä olemme ihan perusasioiden kimpussa eli seuraamista. Kuvassa on myös Aki joka opastaa meitä tai lähinnä mammaa et kuinka toimitaan. Mähän osan jo kaiken...

Olemme myös kokeillut jälkeä. Se on tosi kivaa. Ainut et oon saanut palautetta ku en jaksa syödä kaikkia nakkeja matkalta. On paljon kivempaa vain matkata eteenpäin. Olen saanut myös palautetta ku en osaa kuulemma lopettaa.

Sitten ollaan reenailtu luokse tuloo. Eka mamma juoksee karkuun ja sit mun pitää mennä perään. Mamma taitaa luulla et se pääse mua karkuun... ei onnistu mä löydän sen aina.

Välillä kun teen oikein ja mamma on tyytyväinen, se palkitsee mua pallolla. Se on kivaa. Tennispallot on tosi ihania juttuja.

Olimme tässä eräs sunnuntai ystäväni Figaron kanssa nauttimassa lumesta ja auringosta mammojen kanssa. Saimme ensimmäisen kerran juoksennella vapaana ja nauttia toistemme seurasta. Tässä hieman kuvia kertomassa enemmän.

Ja katse olisi pitänyt olla kameraan, mutta suunta oli vain eteenpäin.

Ja ei muuta kuin kirmailemaan.

(Hieman oli vauhdikas pari valjakko kuvattavana).